Olen pitkään miettinyt, että pitäisi kirjoitella näitä kokemuksia autonrakennukseen liittyen ylös jonnekkin. Suomessa voimassaoleva alkuperäinen lainsäädäntö on vuodelta 1981 (*1) ja sitä on täydennetty 77 kertaa erilaisilla säädöksillä ja 48 kertaa säädöksen nojalla annettuilla säädöksillä. Käytännössä siis lakipykälä on voinut muuttua n. määrän verran, jonka jälkeen eri säädöskohtaiset päivitykset pitää pystyä osata lukea erikseen, jotta viimeisimmän lain tulkinta on mahdollista.
Autorakentajan sidosryhmiä ovat Poliisi, katsastusmies ja Trafi (entinen Ake). Käytännössä (kaduilla ajettaessa) Poliisi valvoo lakien noudattamista ja katsastus-insinööri autoa kerran vuodessa katsastaessa. Trafin rooli nykypäivänä perustuu lähinnä rakentajan näkökulmasta poikkeuslupien myöntämiseen ja katsastuksessa esitettyjen dokumenttien lopulliseen hyväksymiseen, sekä kerran vuodessa autoverolappujen lähettämiseen auton omistajalle. Nykyään autorakentamiseen liittyvissä kysymyksissä Trafilta ohjataan lähimmälle katsastusasemalle tai vaihtoehtoisesti poliisin pakeille. On tärkeää huomata, että jokainen näistä sidosryhmistä tulkitsee lakia henkilötasolla, jolloin lain jättäessä pienintäkään tulkintavaraa ymmärtämiselle tai suomenkielen lukemiselle voi yhdestä asiasta saada vähintäänkin kolme eri tulkintaa. Parhaimmillaan määrä kasvaa, jos saman asian esittää eri sidosryhmässä toiselle (uudelle) henkilölle, joka ymmärtää esitetyn asian eri tavalla.
Käytännössä rakentajan näkökulmasta yhden sidosryhmän hyväksymä esim. tehty muutos auton koriin on toisen mielestä laiton ja toisen mielestä oikein toteutettu, kun taas kolmas ei suostu ottamaan mitään kantaa asiaan tai vise versa. Toinen ääripään esimerkki on se, että ”aikaisemminkaan ei ole kukaan näin tehnyt niin ei voi tehdä nytkään”. Nykypäivänä eri autokerhojen keskustelulaudoilta saa apuja käytännön kokemuksien kautta aina lain tulkintaan asti, mutta hyvin monesti eri keskustelut on päivätty useita vuosia sitten tapahtuneeksi, jolloin viimeinen lain tulkinta esim. myöhemmin muutettujen säädösten osalta jää tiedostamatta. Rakentamisen näkökulmasta uutta tietoa ei saa käytännössä suoraan mistään ilman lehtien uutisointia, jolloin usein tullaan eri aiheissa takaisin ”Penan mukaan näin saa tai ei saa tehdä” sektorille.
Elävänä esimerkkinä tilanteen muuttamisen vaikeudesta kuvaa hyvin viime aikoina pinnalla ollut rekisterikilpiuudistus keskustelu (*2). Nykypäivänä alan harrastajat (ja myös muut) voivat 900e köyhtymällä personoida autoaan haluamallaan tavalla rajoitusten puitteissa (kolme kirjainta + yhdestä kolmeen numeroa), mikä on ihan järjetön hinta suhteessa kilven valmistuskustannuksiin, joita tuotetaan lähinnä vankiloissa Suomessa (2000-luvun muovikilvet Saksassa) (*3). Harrastajien näkökulmasta käytännössä vasta ministerin puuttuminen asiaan mahdollistaa rakennuskäytänteiden parantamista/muuttamista. Teoriaa tukee Iltasanoman tekstissä maintun Salomaan ponnistelut asian suhteen
”Salomaa on jo 20 vuotta yrittänyt saada asiaa eteenpäin Trafin edeltäjien ARK:n ja AKE:n kautta. Aina asia on pysähtynyt jonkunlaiseen vastustukseen.” (*2)
Nykypäivän tilanne on harrastelijan näkökulmasta vaikea Suomen lainsäädännön osalta, vaikka esimerkiksi Ahvenanmaalla on sama ”kilpiuudistus” ollut mahdollista jo vuodesta 1992 lähtien (*2) . Tässäkin puhutaan tavallisten käyttäjien näkökulmasta pelkästä heijastavasta alumiinisesta tai muovisesta lätkästä, missä on mustaa painettua tekstiä pultattuna auton perään ja keulaan.
Viitteet
1) http://www.lvm.fi/liikenne/lainsaadanto/822536/tieliikennelaki
2) http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288623325743.html
3) http://kilvet.com/valmistus/
Merkinnät RSS-syötteenä